Historia ja ihmisten liikkeet kietoutuvat toisiinsa tavoilla, joita emme usein pysähdy pohtimaan. Esimerkkinä otan Käsisalmelta lähteneet ihmiset, jotka löysivät aikoinaan tiensä Heinolaan. Näin teki moni muukin siirtolainen, joka joutuivat jättämään kotinsa ja rakentamaan elämänsä uudelleen, usein perhe kainalossa. Heidän tarinansa elävät edelleen muistoissa, paikallisessa kulttuurissa ja jopa museoissa asti. Mainio Käkisalmi-museo Heinolan Kauppakadulla toimii varmasti muistojen säilyttäjänä, mutta samalla se kertoo myös sattumien ja pakon ohjaamasta elämästä. Käkisalmen alueelta muuttajien määrä Heinolaan oli niin suuri, että se muutti koko kaupungin rakenteen – näin olen kuullut.
Päivämatkailuani Heinolaan
Oma suhteeni Heinolaan on syntynyt yhtä lailla sattumien ketjuna. Ensimmäisen kerran saavuin tänne 1970-luvun alussa perheemme kanssa. Olin silloin vielä lapsi ja asuimme muutoin Hyvinkäällä. Vierailumme liittyi setääni Timoon, joka työskenteli vakuutusedustajana ja asui lähellä Rantapuistoa. Muistikuvat tuolta ajalta ovat hämärän pehmeitä, kuten jäätelökioski, kesäinen lämpö ja virtaava vesi. Ne olivat pieniä hetkiä, mutta jättivät pysyvän muiston mieleeni.
Seuraava käynti tapahtui vasta 1990-luvun alkupuolella. Tällä kertaa syy oli käytännöllinen – kipeytynyt voimailijan selkä ja tarve päästä hierojalle. Olin kuullut taitavasta kaverista, nimeäkään en enää muista. Vierailu jäi lyhyeksi ja irralliseksi, eikä silloin vielä tuntunut siltä, että paikkakunnalla olisi suurempaa merkitystä elämäni kannalta. Taisin poiketa bensa-asemalla kahvilla ja luin jotain paikallislehteä hetken.
Kolmas kerta kuitenkin muutti kaiken. Sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, ja omalla kohdallani tämä piti paikkansa. Vuoden 2004 asuntomessut toivat Heinolaan valtavan määrän ihmisiä, lähes 200 000 päiväkävijää. Olin yksi heistä ja toki vaimo oli seurana. Tällä kertaa mukana matkassa oli jotakin ”mystistä” – ehkä aavistus siitä, että elämä voisi kääntyä uuteen suuntaan. Pidimme heti järven läsnäolosta, kaupungin tunnelmasta ja myös sijainnista, joka oli vain noin tunnin matka kehä III:lta. Arpaonni suosi tonttiarvonnassa ja voitimme osto-oikeuden tontille. Se oli hetki, joka muutti elämän suunnan. Vuoden rakennustyömaa – kaikki viikonloput täällä ”apumiehenä” ja lopulta muutto Vantaalta. Vuodesta 2006 lähtien Heinola on ollut kotimme.
Sattumaako ja suunnitelmaa?
Kun katson taaksepäin, en voi olla miettimättä sattuman roolia. Kuinka moni asia elämässä lopulta määräytyy valintojen kautta, ja kuinka moni vain tapahtuu? Käsisalmelta lähteneiden ihmisten kohtalot eivät olleet heidän omissa käsissään. Silti he rakensivat uutta elämää ja juurtuivat uusiin paikkoihin, kuten Heinolaan. Samalla tavalla omatkin polkuni ovat muotoutuneet osin ilman tietoista suunnitelmaa. Toki suunnitelma tulla asuntomessuille oli omaa ”käsialaa”. Syntymä, elämänvaiheet ja lopulta viimeinen matka – kaikki nämä ovat osittain sattuman varassa. Puolison löytyminen, opiskelu, ystävät ja monet muut elämän käänteet tuntuvat usein tulevan kuin annettuina. Vaikka voimme vaikuttaa valintoihimme ja suuntaamme, jokin näkymätön voima – olipa se kohtaloa tai sattumaa – ohjaa kulkuamme.
Joskus tämä ohjaus tuntuu oikeudenmukaiselta, joskus ei. Silti juuri nämä odottamattomat käänteet tekevät elämästä sen, mitä se on. Ehkä sattuma ei olekaan pelkkää kaaosta, vaan hiljainen kumppani, joka kulkee rinnallamme ja avaa ovia silloin, kun sitä vähiten osaamme odottaa.
25.3.2026 Mikko Tukonen
