Nyt on kulunut muutamia päiviä siitä, kun Suomessa käytiin kunta- ja aluevaalit. Sain tarkistuslaskennan jälkeen 116 ääntä, ja olen erittäin onnellinen siitä. Miksi? Lupasin ennen vaaleja, että maksan korkojen kera takaisin Heinolalle sen, että saimme tästä hienosta kaupungista asuinkuntamme vuonna 2006.
Mistä idea ehdokkaaksi tuli?
Alun perin ”siemen” oli istutettu maahan jo ajat sitten – nimittäin olin PaHe:n ehdokas vuonna 2012 syksyllä. Tuo syksy oli dramaattinen, koska yhtiökumppanini kuoli, ja samaan aikaan minulle tarjottiin pitkäaikainen yrityskonsulttiprojekti. Sain 21 ääntä, ja Parempi Heinola -ryhmä sai silloin 20 % äänistä ja oli lähes suurempi puolue kuin Kokoomus. Tuttuja nimiä PaHe:n riveistä pääsi läpi. Kimmo Huvinen (SDP) ja Kaija Järvinen (PS) tulivat tällä kertaa valituiksi eri puolueiden riveistä. Onnittelut heille ja kaikille muillekin ehdokkaille, jotka olivat mukana.
Tietysti raskas ja ikävä uutinen oli Juha Tähkäsen (PS) poismeno yllättäen. Osanottoni läheisille.
Siemen lähti oikeasti itämään
Sitten kului aikaa kymmenen vuotta, ja tapasin eduskuntavaalien alla Teemu Kinnarin Heinolassa. Teemu edusti sellaista suoraselkäistä persoonaa, johon oli helppo samaistua. Hän pääsikin hienolla äänisaaliilla eduskuntaan. Viime kesänä olin Siltasaaressa kahvilla perheeni kanssa, ja siellä eräs heinolalainen urheiluvaikuttaja sanoi: ”Jos sinä lähdet vaaleihin, niin minä ainakin äänestän sinua.” Kerroin asiasta ystävälleni Marko Latvaselle, joka sanoi: ”No, sittenhän sun pitää lähteä ehdokkaaksi.” Nämä henkilöt – sekä Teemu Kinnari – olivat tahot, jotka ”kastelivat” siemenen itämään ja kasvamaan. Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden ja ihmeellisen äärellä. Neljä vuotta on annettu aikaa lunastaa lupaus: ”maksaa korkojen kera takaisin” Heinolan kaupungille.
Mitä sitten teen?
Lupaan kirjoittaa sivuilleni blogia säännöllisesti ja myös tuoda uudenlaista tapaa keskustella kuntalaisten kanssa. Tästä asiasta tulee lisää tietoa lähiaikoina. Olen lapsen lailla innostunut, vaikka monet edelleen varoittelevat, että politiikka on raastavaa ja raskastakin. Tähän asti kaikki on ollut mukavaa, joten jos tämä kirjoitus innoittaa jotakuta uutta lähtemään ehdokkaaksi vuonna 2029, niin nyt on oikea aika jo vähän valmistella asiaa.
Saattaahan se olla, että kokouksissa päätetään tiukkoja asioita ja keskustelut ovat pitkiä, mutta uskon silti, että asiat saattavat riidellä – ei ihmiset. Itse lähden liikkeelle ainakin demokraattisin keinoin ja yhteistyön merkeissä. Minulla on sitä paitsi ympärilläni erittäin fiksuja ja osaavia ihmisiä, jotka ovat luvanneet auttaa sparrauksen merkeissä. Vahvuuteni on varmasti myös se, että kokemusta on niin vähän, että ainakin hetken aikaa pystyy näkemään ”metsää puilta”.
Asennetta tarvitaan aina. Me kaikki valitut valtuutetut varmasti taistelemme Heinolan ja sen asukkaiden puolesta, ja kuten aiemmin kirjoitin: ”Roustauspolitiikka ei toimi!” Yhteistyö on avain menestykseen.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille.
18.4.2025
Mikko Tukonen
