Korona muutti maailmaa
Korona-aika muutti maailmaa merkittävästi. Monet varmasti muistavat kevään 2020, kun Uudenmaan rajat suljettiin ja maailma pysähtyi. Muistan hakeneeni silloisen yhtiökumppanini Helsinki-Vantaan lentokentältä hänen palatessaan Ruotsista. Tunnelma oli aavemainen – vilkkaalla kentällä näkyi vain muutama ihminen. Todella outo tilanne. Sama koski ravintoloita ja koko arkea. Kävelimme maskit kasvoilla ja varoimme koskemasta mihinkään.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, elämä on melko normaalia, mutta monilla meistä on yhä takaraivossa jonkinasteinen pelko. Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista ja vaikuttaa moniin valintoihimme.
Miten oli ennen?
Kun vertaamme nykyistä elämää 50–60 vuoden taakse, myös tavat kommunikoida ja seurustella ovat kokeneet täydellisen vallankumouksen. Muistan itse ensimmäisen televisioni – se oli mustavalkoinen ja siinä oli vain kaksi kanavaa: Yle 1 ja Tes-TV. Puhelimet olivat langallisia, ja muistan vielä äitini kotitilan Haapajärvellä, jossa oli oma puhelinkeskus.
Nykyään puhelimet ovat lähes liimautuneet ihmisten käsiin tai ranteisiin. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ja viestintä on nopeaa sekä vaatii uudenlaisia taitoja.
Olisiko aika palata taaksepäin?
Uskon – ja salaa toivon – että joskus voisimme palata ajassa taaksepäin edes hetkeksi ja ottaa menneisyydestä mukaan meille tärkeitä asioita. Olin 7. helmikuuta Heinolan toritapahtumassa, sillä kevään vaalit lähestyvät, ja siellä piti olla mukana.
Siinä aamupäivällä tajusin, kuinka vähän meillä on enää kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Erityisesti nuoret viettävät valtavasti aikaa älylaitteiden äärellä, ja kommunikointi kavereiden kanssa tapahtuu pääosin chateissa ja virtuaalisesti.
Kun katsoo ihmisiä junassa tai kahvilassa, vähintään puolet räplää kännykkää tai tietokonetta.
Tavataanko kavereita – ihan oikeasti!
Facebook ja muut sovellukset antavat meille mahdollisuuden pitää yhteyttä ja vaihtaa ajatuksia. Silti keskustelu kasvotusten kahvikupin ääressä on kymmenen kertaa antoisampaa.
Kavereita on paljon mukavampi tavata muutenkin kuin hautajaisissa. Ikävästi sanottu, mutta ainakin omalla kohdallani näin on käynyt – piti nähdä Mattia tai Maijaa, kuten oli puhe, mutta sitä hetkeä ei koskaan tullut. Ja nyt ollaan viemässä kukkia muistotilaisuuteen. Höh.
”Tapaa kaverit” -teema
Tälle vuodelle olen ottanut teemaksi tavata vanhoja koulukavereita, armeijakavereita ja työkavereita – tavoitteena on 100 tapaamista. Tämä on lähtenyt kivasti liikkeelle, sillä tällä hetkellä tapaamisia on jo yhdeksän.
Kaava on yksinkertainen:
Soitto – vaihdetaan kuulumiset.
Tapaaminen – parannetaan maailmaa.
Aika hienoa hommaa, sanoisin. Joten jos luet tätä blogia ja saat soittoni tai yhteydenottoni, olit yksi listalla olleista! Ja minulle saa myös soittaa tai ottaa yhteyttä.
Kohti kevättä 2025 edelleen!
